Kyläelämä on vanhimpia suomalaisia asumismuotoja ja se vetääkin tietynlaisia ihmisiä puoleensa. Hyviä puoli löytyy runsaasti, mutta esimerkiksi työllistyminen on hankalampaa. Keräsimme alle esimerkkejä kyläelämän sekä hyvistä että huonoista puolista.
Hyvät puolet:
Kyläelämä on kaupunkiin verrattuna vähemmän kiireistä ja hektistä. Saasteet, pakokaasut ja melu ovat harvinaisia, kesämökkikylissä on aina paikoittaiset ryntäyksensä, kaupunkilaisten saapuessa lomailemaan, mutta muut kaudet kylät ovat rauhallista seutua.
Työllistyminen on usein joko maaseututöihin tai pienempiin kauppoihin ja sesonkikahviloihin. Vaikka sesonkina työ voi olla paikoitellen kiireistä, on usein yhteishenki hyvää. Maataloustyö on fyysisesti rankkaa, mutta palauttaa samalla ihmisen takaisin juurilleen, tekemään sitä millä tuhannet suomalaiset saivat elantonsa aikojen alusta asti.
Lapsille kylissä on omanlaisensa haasteet ja hyödyt, leikkimään on turvallista mennä pihalle ja luontoa riittää. Kouluissa voi olla samalla luokalla useita luokkatasoja ja ystävyys yli ikäerojen on tavanomaista.
Ystäviä on helppo saada, pienimmissä kylissä lähes kaikki tuntevat toisensa. Samalla myös esimerkiksi avunsaanti on helppoa kun puhalletaan yhteen hiileen vaikka uuden navetan rakentamisessa.
Yhteishenki koko kylän sisällä on usein hyvä ja väki haluaa tehdä osansa oman asuinalueensa eteen. Myöskin alueen kehittämiseen voi itse vaikuttaa perustamalla erilaisia harrastepiirejä ja kylän kehittämishankkeita.
Koska välimatkat ovat pitkiä, tulee useimmat ruoka-a
ineet hankittua paikallisilta yrittäjiltä. Tämä takaa tuoretta lihaa sekä kasviksia ja käsintehtyjä suomalaisia tuotteita. Paikallisten yrittäjien ja työntekijöiden tukeminen nostaa sekä alueen arvoa että ylläpitää sen elinvoimaisuutta.
Kylät voivat yhdessä järjestää tapahtumia tai kampanjoita ja tehdä näin kylän elämästä mielekästä ja taas tukea paikallisia tuotteita.
Huonot puolet:
Työllistyminen kylissä on hankalampaa ja esimerkiksi yrittämisellä on rajoitetummat mahdollisuudet. Kaupungeissa uratarjonta on laajaa ja ilman koulutustakin on helppoa löytää töitä.
Koulutus kylissä voi tapahtua pienissä, useita luokka-asteita sisältävissä luokissa, jolloin työrauha voi jäädä vähemmälle. Kaupungeista löytyy jokaiselle luokka-asteelle omat luokkansa ja suurimmista kaupungeista löytyy koulutusmahdollisuudet ala-asteelta yliopistoon asti. Myös erikoistuvia kouluja löytyy, esimerkiksi tiede- tai liikuntapainotteisia lukioita.
Nimettömyys unohtuu kylissä joissa kaikki tuntevat toisensa. Kaupungeissa harvoin tutustutaan edes naapureihin, eli eristäytymään pääsee herkemmin.
Palveluita on vähemmän, merkkikahviloita tai suuria huonekaluketjuja on turha hakea pikkukylien keskustoista.